 |
Jyrkin Opelit |
| |
Jyrkin Opelit |
 |
Tästä se
kaikki alkoi. Vuoden 1973 Opel Ascona-A 1,9S. Kauppapäätös syntyi kun kottero oli karata eräässä soratienpätkän kurvissa yht´äkkiä käsistä, innokkaan nuoren opelistin ihmetellessä kulkeekos se vaiko ei...kas kun tuntui ettei mitään tapahdu mutta kierrosten noustessa...huh..kulkihan se.. Ostos oli tyypillinen...ennenpitkää koko moottorin osat tuli käytyä läpi, samoin kuin voimansiirtokin oli lattialla useammin kuin kerran...308 asteinen nokka, kaksi orttoa, 2-2,5" putki, konstruktio joka lopulta toimi, mutta ajettavuus oli kaupunkissa epämiellyttävä joten... ...Auto muuttui ennenpitkää takaisin vakioksi, pa-syötöksi ruisku, ja väritys tyylikkääksi helmiäispunaiseksi. Ajopeli menetti kuitenkin mielenkiintoni, ja vuoroon tulikin seuraava rakkine... |
| Tein kaupan
seuraavasta asconastani, joka oli B malli, jonkun
trokarin pihalla asiaa enempää ihmettelemättä, ja
olihan se ainakin uudempi...vuoden 1980 2,0S koneella
varustettu, mutta jälleen niin tyypillinen niiin
tyypillinen...oheinen kuva on vuodelta -92, jolloin
asuinpaikkakuntamme autotarvikekauppiaan
venttiilikopantiivistekauppa oli lähes parhaimmillaan...n.10viikossa...kahteen
pekkaan...;-) Parhaimmillaan se oli A-mallin kanssa
heilastellessa, n. 20 viikossa...myöskin Tonin kanssa
kahteen pekkaan...(hydraulit kunniaan ;-) Moottori oli ensimmäinen minkä otin työn alle, vanhan a-mallin vakiokuntoon saattamisen jälkeen teki taas mieli hieman lisää, ja sitä haettiinkin kentin nokan Delorttojen sekä heleskutan isolla putkistolla... Väri vaihtui punaiseksi, ja samalla tuli korjattua joitain "pikku" ruostevikoja... |
 |
 |
Asconan kanssa
räpeltäessäni, opettelin lisää opelien sähkötekniikkaa,
mukavia muistoja jäi mm. auton ovien napsahtaessa
lukkoon eräänä pakkasaamuna, avaimet sisällä ja auto
siis käy? Ei ketään naapureita lähelläkään, ja töihin
meno olisi 15 minsan päästä? Kiireen noustua kovaksi (en halunnut ikkunoitakaan poksauttaa...) tempaisin tennarin pakoputken päähän, ja auto sammui..mutta puhallin jäi pyörimään...ja kärjet kun sattui tuolloin olemaan, nekään ei asiasta tykännyt...noh, pari piuhaa uusiksi, puola, kärjet, ja itseasiassa samontein lensi kaasuttimet vitilikkoon ja tilalle pukkasin L-jetin jo vanhalla tottumuksella...muu voimansiirto oli vakiolaatikko, ja 3.67 välitys. Nokkana siis Kentin katusellainen, tosin se kyllä vaihtui tiheään...(Gm,Enem,Kent, ym...) |
| Ascona pikkuhiljaa alkoi viemään
voimakkaasti öljyä, luokkaa n. 2l viikossa...joten päätin
ajaa masiinan äärimmilleen jotta näkisi mitäs nämä todella
kestää...kupla oli kotosalla kaikenvaralta jos opeliksi sattusi
poksahtamaan.
Mutta ei..ei se poksahtanut... |
| Tuossa jossain
välissä tuli rakennettua yksi 67-rekku, projekti joka
oli läpikotainen, valko/punaisella nahkasisustalla,
diplomaattien käytössä olleilla nahkajakkaroilla.
Projekti päättyi erään talven pimennossa lumiauran
vietyä palasen keulaa... Hankin asconan kanssa yht´aikaa1967 vuoden coupe 1,1 kadetin, joka oli upeakuntoinen alkuperäisyksilö, johon ensimmäisenä suunnitelmana oli vaihtaa isompi tekniikka alle. Osasyynä hankintaan oli riemastuttavia hetkiä aiheuttanut ascona... |
 |
 |
.Asconan kone
pääsi palvelemaan -95 ostamaani 1971 1,6 SR Mantaa, ja
mantahan siis on minulla vieläkin... Ascona päätyi lähes
ilmaiseksi jollekkin innokkaalle opelharrastajalle.. Mantan seuraksi piti hankkia silloiselta tyttöystävältäni varastetun Celican tilalle jotain, ja kas kun pääsin sekaan hämmentämään niin ostoksena oli, kuinkas nyt muuten kuin Opel Manta-B. Eikä mikään tavallinen, vaan jälleen kerran tyypilliseksi osoittautunut, kookkaita ruostekorjauksia kaipaava 1976 mallin hirmulevikkeillä höystetty muovilelu. |
Moottorin
virkaa toimitti 2,2 litrainen alakerta 2,0 kannella..ja
kas, jälleen kerran mukaan tuli ruiskut, kas ne kuuluu
autoon... Muuutta ensi vuorossa oli viikon kestävä pohjan loihtiminen niin muuten asialliselta vaikuttavaan peliin, ja myöhemmin kansikin oli pakko repiä irti ja parsia hieman ed. omistajien aikaansaannoksia...rutistukset olivat luokkaa jotain, ja jakajakin oli joskun autoon asennettu, ja oli tuolla parit ylimääräiset hässäkätkin konehuoneessa joten räpeltämistä riitti. Alla pyöri 15"
kolmiosaiset Compomotivet, asiaankuuluvilla kumeilla, ja
laatikkona 240, ja välityksenä 3,67. |
 |
Sopiva romu oli Samin veljeltänsä Tonilta ostaman -73 B-kadett sedanin luotsaaminen hitusen alkuperäistä nopeammaksi, nimittäin Kuusamon jylhistä maisemista aiemmin kirjaimellisesti kaivelemamme 1,9 kadetin tekniikan osat olivat jääneet ylimääräisiksi, ja kun en halunnut alkuperäiskuntoista coupea muuttaakkaan, pultasimme ne tuohon sedaniin. Krooninen rahapula vaivasi jälleen, ja luovuin kaikista romuista mitä nurkissa pyöri, jättäen itselleni vain tuon A-mantan. |
 |
 |
Mutta sitten
onnistuin purkamaan mantani palasiksi tallin lattialle,
ja joku ajopelihän se piti sitten ostaa... No mutta 1,2 super moottorilla
varustettu linjakas farmarihan ajoi tuon tehtävän enemmän
kuin mainiosti..paras auto mitä minulla on ikinä ollut,
startista käyntiin, söi vähän, ei ikinä tielle,
varaosia sai kassillisen kympillä, ja naisilla päät kääntyivät... |
|
Erehdyin samalle talvelle toistamiseen muuhunkin kapistukseen (-70 kuplahan oli yksi) ja ostin 1502 BMW:n..ei siitä se enenempää, se oli olhimenevä hairahdus, josta pääsin mukavasti toipuen yli, ja hairahduin taas..vuorossa oli 850 Fiat...siinä oli kyllä melko menopeli, mutta sitten eräs tuttava halusi vaihtaa sen kahteen C-kadettiin, -64 kuplaan ja tukkuun rahaa, joten annoin riiviön mennä... Kuplaan etsiskellessä osia silmiini tarttui erittäin hyväkuntoinen 1,2 motilla varustettu A-Ascona, joka tosin oli lievästi keulakolaroitu, mutta niin nätti että päätin ottaa sen työn alle. Sitten oli rivi romuja kimppatallissa, ja kaikkia kun ei voinut rakentaa yht´aikaa piti tehdä päätös..päätöstä helpotti käsittämättömät erimielisyydet ko. tallissa, joten päätin itse olla olematta mukana touhussa ja möin taas kaikki vermeet pois. Siinä sitä sitten mentiin eteenpäin yhdessä mantan kanssa, ja koukkasimpas sitten talliini nykyisen morsiamenikin joskus vuonna -97.. Samana vuonna ostin A2 korisen 1986 vuoden Opel Senator 30E CD Automaticin, ja voi pojat..ei ollut opelien kyyti toista vuosikymmentä vanhasta alustaratkaisusta nykyautoihin yhtään heikentynyt.
|
 |
Autoa ei ollut
millään tavoin tarkoitus muutella, vaan se oli
ainoastaan ajoa varten, jota sillä sitten
harrastettiinkin.. Harrastelukohteena oli edelleenkin manta, ja sille löytyi kuin sattumalta kaveriksi prikulleen samanlainen punainen, mustalla vinyylillä varustettu 1,9 malli, joka oli tarkoituksena rakentaa Tuulalle ajopeliksi, mutta kuinkas ollakkaan...tuttuja kun on liikaa autoalalla niin ajomatka kyseisellä kulkuneuvolla päättyi erään autoliikkeen vaihtoautotalliin, ja manta vaihtoi omistajaa sen sileän tien..tosin ostos oli oikea, eli, kuinkas muuten, 1974 Manta-A... |
| Manta ei
suinkaan ollut ainoa sormienlikaamiskohde, vaan oli
ostanut keväällä hieman puutteellisessa kunnossa
olevan 1983 Honda CB 750 Fourin, jonka kanssa illat vierähtivät
Tonin kanssa kimpassa hankitussa tallissa. Ja mikäs siinä, pyörästä tuli makea, työmatkat sujuivat senulla makeasti, ja perheen molemmilla jäsenillä oli makeat ooppelit.. Aiemmin voimaantullut ryöstövero vaan pisti vuodenvaiheessa kiroilemaan enemmän kuin naapurin muorien korvat kestäisivät. |
 |
| Ja niinhän
siinä sitten taas kävi että rahalle tuli tarvetta,
joten pyörä sai lähteä. Yksi vikatikki jälleen...Pyörästä
saamillani rahoilla tuli kyllä yksi 5d C-ascona
hankittua, mutta etuvetoinen ei kauaa tallissa viipynyt,
vaan se sai väistyä "oikeasta" päästä vetävien
tieltä. Mantaan(punamustaan) tuumailin uutta konetta, ja samalla tuunailimme milloin mitäkin pientä kotteroa, ja tulinpas sitten mininkin hankkineeksi jossain vaiheessa, ja taas autoja oli liikaa...mutta tuohon asiaan tuli muutos kun kuulin tulevani isäksi, ja keltainen manta sekä mini lähtivät. Senattorin yksi lämpimimmistä muistoista syntyikin ajellessani aaika lujaa kohti Oulun yliopistollista keskussairaalaa 20.3.1999 aamulla ennen normaalia ylösnousuaikaani (lauantai kas..), ja iltasella sitä saikin sitten ihmetellä pientä tytöntylleröä... Seuraavan päivän sikarihumala on vieläkin muistissa, jumatsuikka että oli hirveää horsmaa... |
 |
|
No jokatapauksessa tallista löytyy nyt Kadett B LS Coupe ja Manta-A joita ei ole kyllä kumpaakaan tullut paljoa viime vuosina liikuteltua. Kumpanenkin joutuu kokemaan jonain talvena jonkinmoisen uudelleen rakantelun kohteeksi joutumisen ajohalujen tyydyttämisen takaamiseksi.
-J
|
kesäisin alla pyöri 205 set
leveillä kromivanteilla..pieni näky..