Opelit Rekord ja Commodore

Tässä ensimmäinen Opelini. Ostin sen Rovanieneltä kevättalvella -84. Olin jo armeija-aikanani Oulussa ihastunut (kylläkin Commodore) Coupen sulaviin muotoihin ja myöhemmin kun tilaisuus tuli ostin tämän Coupen.

Ensimmäiset remontit oli kaasuttimen purku ja puhdistus ja ylimääräisten sähkö- ja radiopiuhojen karsinta.

Auto oli kolme kesää liikenteessä ennen kuin huonosti ruostesuojatut
pohjapalkkien hitsaukset ruostuivat
läpi niin, etten kehdannut enää viedä autoa katsastukseen vaan panin sen
seisomaan. Ostaessa siisti maalipintakin jo kupli sieltä täältä. Ei pitäisi ostaa juuri maalattua autoa...
Seuraavan autoni ostin opiskeluaikana Turun läheltä Marttilasta yksityiseltä.

Auto oli Commodore, johon oli vaihdettu 1.9 Rekordin kone.


Omat valot olivat tehokkaat kuin kiiluvat porkkanat, joten upotin maskiin lisälyhyet ja -pitkät.

Kone tuntui rämisevän väljältä ja akselistotkaan eivät olleet kunnossa. Niinpä vaihdoin Coupestani akselit, koneen ja vaihteiston Commodoreen.
Autot ovat niin samoja, että homma oli simppeli "pulttaa kiinni" -operaatio. Esim. vaihteistopalkille on vaihtoehtoiset kiinnitysreiät, riippuen kumpi korista lopulta tehdään (tehtiin). Tuolloin ei prosentteja laskettu, joten pelkkä koneen muutoskatsastus riitti (ed. omistaja ei ollut tehnyt sitä).
Niin tämäkin auto alkoi ruostumaan. ja tallin (korjausmahdollisuuksien) puutteessa laitoin sen seisomaan loppuvuodesta -88. Syksyllä -94 purin auton, otin osia talteen ja hävitin loput...
 
   
Kesällä -99 harrastus alkoi taas elpyä ja ostin kuvan mustan paholaisen lähinnä
varaosiksi.
Seuraavan kunnon (liikenteessä olevan) Opelini ostin vasta vuoden 2000 aattopäivänä.

Taas kori on uudelleenmaalattu (nyt vain pensselillä:-) ja johtosarja on melkoinen hässäkkä, kun palaneita johtoja on korvattu lisäjohdoilla ja kaikenmaailman kytkennöillä.

Tuulilasi on kulunut, ohjauksessa on väljää, perä huutaa ja vuotaa , lasitiivisteet niin väljät, että lasit kolisee kuopissa ym.

Etupalkki vaihdettu Commodoresta, mutta olka-akselit Rekordista, jolloin tukivarsien sisemmät kiinnityspisteet ovat leveämmällä kuin pallonivelet (huonontaa ajo-ominaisuuksia kaarteissa ja kuopissa).
Vaihdoin taka-akselin ja johtosarjan, kunnostin mittariston ja sen paneelin.
Korjasin pahimmat ruostevauriot kynnyskoteloiden takapäästä. Katsastin auton ja ajelin sillä
reilun vuoden.

Ei mitään pitkiä matkoja, kun äänieristyskin puuttuu. Ehkä kilometrejä tuli 500, jolloin hinnaksi
tuli noin 5 mk/km (käyttömaksu + vakuutus kirotuilla 0-bonuksilla...)



5D Caravanini vaatisi kuitenkin sen verran paljon työtä ennenkuin se olisi valmis esim. museorekisteröintiin, että päätin hommata paremman aihion. Päätöstä joudutti vielä perheenlisäyskin, joka on pienentänyt mahdollisuuksia viettää aikaa tallissa.


Etualalla on uusin hankinta, josta olisi tarkoitus entisöidä harrastus-Opeli, jolla koko perhe matkustaa mukavasti, ja omakotitaloasujalle tarpeellista kuljetuskapasiteettiakin löytyy.

Nämä 5D CarAVanit ovat todella harvinaisia korimalleja C-mallin Rekordeista. Vielä Opel-harrastajat eivät ole "löytäneet" näitä käytännöllisiä malleja, mutta kunhan saan omani tien päälle mainokseksi tilanne varmaan muuttuu ja arvostus kasvaa. Entisöinnin vaiheista lisää tarinaa sitten kun projekti on edennyt tarpeeksi...

Opelterveisin Jyrki R.

 

paluu