Admiral on ostettu vuonna -85 ja se on ensimmäinen
autoni. Admiral oli hylätyn näköisenä erään autojobbariliikkeen
takapihalla
ja ostin sen vaihteistovikaisena kahdeksalla tonnilla
(automaatti vuoti öljyä) Autoa kunnostettiin silloin kun vielä osia
sai
siihen mm. Metro-Auto:sta. Auto uudelleenrekisteröintikatsastettiin
-89 ja se oli käyttöautona vuoteen -93 saakka. Nyt se
odottaa inspiraatiota kimppatallissamme. Peltitöitä
riittää Admiral:issakin. Myös tässä autossa on noudatettu
"tehtaan linjaa"
eli ei virityksiä vaan alkuperäistyylistä
rakentamista. Muutama Admiral on purettu varaosiksi ja uusia osia on
vuosien saatossa hankittu lisääkin. Autosta ei tule
"museoautoa" vaan harrasteauto ihan
omaksi iloksi.
Rekord C Coupe on jokapäiväisenä käyttö- ja
harrasteautona. Rekku ostettiin osittain purettuna keskeneräisenä
"projektina"
vuonna -96 ja on nyt kunnostettu hyvään käyttökuntoon
vuosina -96-2000. Autosta ei tule koskaan museoautoa sillä kaikki
"turhat" ja vaikeat koristelistat sekä mm.
merkit on poistettu. Auto on maalattu -98 kelta-mustaksi ja vielä
punainen raita
näiden väliin. Perusilmeeltään auto on pidetty
mahdollisimman alkuperäistyylisenä ja tehtaan ratkaisuja on noudatettu
hyvin
pitkälle, eli ei "virityksiä". Autosta
piti alunperin tulla halpa käyttöauto sillä se maksoi ostettaessa
500,- mk mutta nyt on
kokonaisbudjetti jo parilla nollalla ylittynyt...
Viimeistään vuoden 2002 keväällä on peltitöitä jatkettava ja mm.
kynnyskotelot
uusittava. Autossa on vielä alkuperäiset
kynnyskotelot joten ei ole ihme jos ne viimeinkin on uusittava (34
vuotta!)
Luonnollisesti auto maalataan ensi kesänä uudelleen
mutta väritys taitaa pysyä edelleen samana.
Rekord PI hankittiin ihan melkeimpä hetken
mielijohteesta vuonna -91 keskeneräisenä projektina (kuinka ollakkaan!).
Härveli
oli ollut poissa rekisteristä melkein kaksikymmentä
vuotta! Kolmen kuukauden intensiivisen touhuamisen tuloksena Rekku
katsastettiin ja uudelleenrekisteröitiin. Auto oli käyttöautona
kunnen sen alkuperäinen työntötankomoottori laukesi. Moottorin
kunnostaminen olisi ollut hankalaa jo osien löytymisen
puolesta joten autoon vaihdettiin B-Kadettin 1,5 litrainen CIH-moottori.
Uudemmalla moottorilla ehdittiin ajaa n. 27.000
kilometriä eli ihan käyttöautona kunnes Rekku otettiin taas työn
alle -93
odottamaan sitä "inspiraatiota". Uudemman
moottorin sovittaminen oli loppujen lopuksi helppo homma. Rekku maksoi
pari tonnia ja vasta muutamina viime vuosina siihenkin
on mennyt rahaa enemmälti sillä olen alkanut metsästää siihen
parempia
piste- ja koristeosia. Museoautoa ei tästäkään
tule kuten moottorin vaihdosta ilmenee, mutta esim. ulkoasu pidetään
alkuperäistyylisenä. Tekniikkaa on pakko
modernisoida esim. jarrujen osalta.