Tämän auton tarina saa alkunsa siitä, kun vuonna 1973 lähti eräs sähköasentaja Fiat 600:lla maitokauppaan. Olikohan sitten Fiat liian pieni auto maitolastin kuljettamiseen vai mikä lienee syy siihen, että reissulta palattiin tuliterällä Kadettilla. Oli miten oli, mutta tuolloin heinäkuussa –73 myytiin nykyisessä Oulun Autoliikkeessä viimeisiä B –korisia Kadetteja ja C –malli teki jo tuloaan. Samoihin aikoihin tämän uuden Kadettin omistaja muutti vastavalmistuneeseen omakotitaloon 100 metrin päähän silloisesta kodistaan. 23 vuotta myöhemmin tämän stoorin kirjoittaja palautti historiankirjat lähtöasetelmiin ostaessaan saman auton sen alkuperäiseen kotipihaan. Tämän 23 vuoden aikana oli autolla ehditty ajaa noin 200tkm. Viimeiset kilometrit auton alkuperäisostajan tytär ennen 7 vuoden seisotusta. Pientä remonttia autoon oli tehty, esimerkiksi moottori oli kokenut ns. mäntäremontin ja etulokasuojat olivat vaihtuneet tarvikemalleihin.

Hetken mielijohteesta suunnistin naapuriin kyläilemään ja katsomaan vanhaa ooppelia, josta olin kuullut juttua. Vaikkakin autoa oli moni yrittänyt ostaa, niin siellä se vielä seisoi ison pahvilaatikko kasan alla. Hetken urakoinnin tuloksena laatikoiden alta paljastui pölyn peittämä koskematon autovanhus. Olin heti myyty, sillä auto oli tosi siistissä kunnossa lukuun ottamatta pieniä pintaruosteita ja erisävyisiä punaisia tarvikesuojia sekä tökeröitä "norsunkorva" –tarvikepeilejä. Onnekseni omistaja suostui myymään auton budjetilleni sopivaan hintaan ja auto työnnettiin heti uusvanhaan kotiinsa.

Jarruja ei enää ollut ollenkaan ja ne remontoitiin uusin sylinterein ja paloin sekä letkuin. Hitsailua oli vain etulokasuojien alla, muuten selvisin pohjasta ja peräpäästä noin kämmenen kokoisella peltimäärällä. 

Autossa oli muuten ollut kaikki nämä 7 seisotusvuotta paikallaan Opel-nimeä kantava akku, siis kaapelikengät kiinni kaikki nämä vuodet ja parkit vielä syttyi (!). Pistin paremman akun paikalleen ikään kuin sähköjä tutkiakseni ja samalla kokeilin vuoden –62 Blaupunkt –radiota, josta kuului yhdeltä kanavalta kirkkomusiikkia, toiselta countrya ja kolmannelta puujalkavitsejä… Hifimiehille muuten tiedoksi, että kaiuttimena toimi yksi koteloitu 2-tie-Roadstar, joka oli lennellyt pitkin takapenkkiä. Tämä järjestely palveli minuakin kauan auton valmistuttua. Siinä sitten liottelin sylintereitä kaikenlaisilla öljy-polttoöljyseoksilla ja irrottelin etusuojat ym.. 

Autoa oli ennestään hitsattu vain etulattiakaukaloiden ulommista nurkista. Myöhemmin tosin sain pikakorjata, parin vuoden ympärivuotisen käytön jälkeen, kuljettajan penkin kiinnityksen.

Katsastusmiehelle tämä ainakin kelpasi, sillä auto meni lievin kehuin läpi. Tosin inssikin hieman ihmetteli muuten niin maskuliinisen 1,1 –moottorin voimattomuutta. Myöhemmin sytytystulpat vaihdettuani uusiin alkoi se neljäskin pytty ärjymään. Katsastustapahtumasta muistelen vielä, että minulla oli ihan oikeastikin kuumetta ja lisäksi se ensimmäisen itse kunnostaman auton käyttöönottokatsastuskuume…

Kadett meni jatkossakin aina ensimmäisellä kerralla läpi katsastuksen, tosin viimeisellä katsastusreissulla sain lausahduksen: "Eihän se mikään uus enään ole mutta…" Tämän jälkeen purinkin auton atomeiksi… Vajaat kolme vuotta auto palveli uskollisesti. Kerran jäin huoltoasemalle ilmeisesti bensapumpun vuoksi. Kun autoa hinattiin kotiin, niin tuli siinä samalla vaihteella kokeiltua käyntiin ja se lähti, ts. loppumatkan auto liikkui omin voimin. Sen kummempaan selontekoon en tuosta viasta ruvennut koska autoon oli tarkoitus tuolloin aloittaa täysentisöinti. Ennen tätä hitsailin vanhan Toyotan lintan itselleni käyttöautoksi, mihin uhrasin lopuksi noin 3m² uuttapeltiä… (varoitukseksi vain japsia harkitseville…) Noihin Kadettilla ajeluihin jäi päällimmäisenä mieleen tapaus, kun ajoin ratsiaan. Edessäni ajoi joku teinituuning Volvo, joka myös pysäytettiin. Poliisisetä sitten jutteli puhelimeen, että tänne tuli vanhanmallin Volvo ja urheilumallin Opel. Ilmeisesti "langan" toisessa päässä ollut kaveri hieman ihmetteli ja tämä virkavallan edustaja toisti saman, mutta sitten huomasi kömmähdyksensä ja korjasi asian tituleeraten Kadettiani mukamas vanhaksi. Mitään huomauttamista ei loppujen lopuksi ollut ja lähdin huvittuneena jatkamaan matkaa.

Jarrut eivät tässä autossa pahemmin häirinneet vauhtia: kun viisi keskikokoista härmäläistä istui kyydissä niin alamäkien lopussa olevista risteyksistä ei aina ollut varmaa käännyttiinkö. Muuten nämä sen ajan ABS-jarrut (rummut joka nurkassa ilman tehostajaa) hoitivat kyllä tehtävänsä, kunhan vain ennakoi ajaessa. Muista ajo-omituisuuksista mainittakoon nyt esimerkiksi vaikkapa 10 vuotta vanhoin Hakkapeliitoin varustetun kevytperäisen auton talviset liikkeellelähtö ominaisuudet ylämäessä ja Oulun kaupungin klo. 4 ruuhkassa jäisissä ja sutien sekä jarruttaen kiillotetuissa alikäytävissä liikennevaloissa… Tällaisella autolla oppii hyvin ajamaan talvella… Kaiken kaikkiaan ajoin vajaan kolmen vuoden aikana noin 50tkm, ilman sanottavia ongelmia. Auto herätti kivasti huomiotakin, sillä vieläkin 3 vuotta myöhemmin monet, esim. huoltoaseman pitäjät kyselevät Kadettista, puhumattakaan vanhoista koulukavereista ym. tutuista…

Armeijan jälkeen hommasin melkein kaiken tarvittavan osan tähän entisöintiprojektiin. Tuona aikana kävin kaikki tekniikan osat läpi lopuksi viimeistellen ne alkuperäiseen tehdasasuunsa. Yllätyin hieman sen seikan suhteen, ettei 1,1 moottoriin saanut mäntiä eikä männänrenkaitakaan mistään huolimatta todella suurista valmistusmääristä. Orkkiskone oli täysin loppu, ainoastaan lohko on vielä käyttökelpoinen poraamisen jälkeen. Keräsin osia ja moottorin romuja arviolta noin puolitusinaa, joista sitten kasasin yhden hyvän. Männänrenkaat löytyivät –70 luvun Toyota Sprintistä (tms.). Kaikkinensa koko tekniikka tuli kunnostettua niin hyvin kuin oli mahdollista. Tarkoituksena on vielä porauttaa se orkkislohko millin ylikokoon ja asentaa uudet Mahlen männät, jotka myöhemmin löysin ja edelleen purkaa valmis ja starttaamaton moottori ja kasata se vielä kerran. 

Tällä hetkellä auto on täysin purettuna ja massat pohjasta poistettuna. Pohjan puhdistelin polttoöljyllä massaa pehmittämällä, kaapien, liuotinaineilla ja painepesurilla pesten. Kuljettajan puolen etulokasuojan kiinnitys kohtia olen jonkun verran ehtinyt tähän mennessä hitsailemaan, siis kaikki vanhat paikat uusiksi periaatteella. Siinä sivussa on tullut purettua noin puolen kymmentä Kadett B –mallia, joista parhaita osia metsästäen olen löytänyt pahimmat puutteet. Onpa tullut tulevaisuuden vapaa-ajan ongelmia silmällä pitäen hommattua pari –73 Kadettia lisää projektiksi. Molemmat ovat Festival –malleja ja lisäksi paljon parempia pelleiltään kun tämän jutun karvalakkimalli. 

Lisäksi sekosin syksyllä 2000 Rekord C CarAVan –malleihin, joita tällä hetkellä on kolme. Pääprojekti niistä on vuoden –67 5D CarAVan 1700 moottorilla, joka tullaan näillä näkymin entisöimään joskus… Näin pitkällä tähtäimellä etsin nyt jo osia tuohon projektiin. Se ensimmäinen farkku on –69 paku, josta tämä Rekord hullutus sai alkunsa, sen vaihdan johonkin kivaan tai myyn lähitulevaisuudessa, jos en löydä sille kuivaa säilytystilaa. Kolmas farkku on oikeastaan isäni tämänhetkinen kulkuneuvo, sekin alkujaan piilofarmari, joka löytyi kysellessäni osia tuohon ensimmäiseen farkkuun. Osien sijasta löytyi eräältä pitkänlinjan harrastajalta valmiiksi liikenteessä olevan auton. Tässä vaiheessa ilmeisesti isäukko oli saanut jo jonkinasteisen tartunnan tästä minun Opel –hörhöilystä, kun ei tarvinnut kuin mainita minkälainen auto oli kaupan, niin tullessani käymään seuraavana viikonloppuna Oulussa ko. farkku oli jo tontilla ja vanha japsi pick-up vaihtoi vihaisesti omistajaa muutamaa päivää myöhemmin… Tähän farkkuun vaihdoin talvella alkuperäisen ja hyväkuntoisen 1,7S moottorin tilalle pirteämmän 1,9SH moottorin ruisku-Asconan kannella ja Weberin kaasuttimella. Parasta aikaa on käynnissä alustan kunnostus ja jatkossa maalaan sen uudestaan, kunhan ruosteet saadaan kuriin. 

Mikäpäs isälläni on eläkepäivillään nautiskellessaan –60 –luvun auton kyydistä ja kun varaosista/huollosta ei tarvitse päätä vaivata, kun ne tulevat ikään kuin itsestään... Loppujen lopuksi tämä järjestely on viisas, kun kilometrejäkään ei autolle tolkuttomasti tule ja itse lainailen aina tätä tilavaa farkkua mm. varaosa-swappeihin. Näistä muista Opeleista mainittakoon vielä, että tarkoitus on jossain vaiheessa ostaa/rakentaa itselle isomoottorinen Kadett B, ikään kuin vastapainoksi museovehkeille, tai sitten joku muu suorituskykyisempi –60 –luvun härveli. Merkkikään ei ole vielä ihan varma… Nähtäväksi jää, kun noita projekteja on nykyiselläänkin jo ihan kiitettävästi ja ensimmäinenkään ei ole vielä valmis…

Tosiasia on, että parhaat autot on tehty –60-70 –luvulla Russelsheimin tehtailla! (Vai sanoisinko notta parhaat aihiot J )