Pärinää, kumin ulvontaa ja makeita waunuja Kemorassa (Tekstit Harri S)

 

 

Opel 60’s & 70’s kerhon ratapäivät pidettiin jälleen Vetelin Kemorassa. Tänä vuonna ajankohdaksi määräytyi radan varausten vuoksi kesäkuun alku ja toinen viikonloppu. Tapahtumaa oli jo jonkin aikaa ennen H-hetkeä hehkutettu kerhon forumissa ja harrastajat ruuvanneet kiireessä waunujaan ratakelpoiseen kuntoon. Kaikkihan valmistuu aina viimeisenä yönä ennen lähtöä, poikkeusta ei tehty tänä vuonna. Oma Monzani sai suunnilleen ratakelpoisen kuosin ja varustuksen viikonloppua edeltävänä torstain vastaisena yönä ja Tommin Kadetti oli kuulemma rustattu rataliikennöitävään kuntoon lauantain vastaisena yönä. Kummallisia yökukkujia nämä rakentajat.. 

Etelästä tulee matkaa aikalailla tuonne Veteliin ja pitkän matkamme aikana ehdimme perjantaina nauttia Keski-Suomalaisen rakentelukulttuurin helmistä. Karavaanillamme oli kunnia katsella Volvon 24v kilpamoottoria joka oli hieman kevennettyä mallia. Lohkoonkin oli tehty ammottava reikä ja kiertokanki oli yläpäästään soikea. Liekö jotain viimeistä disainia mistä meillä ei vielä ole tietoa. Tuning on myös näemmä sillä alueella pinnalla ja huoltoasemalla nähty japanin ihme oli sitä luokkaa, että melkein vieläkin meinaa tukehtua. Orkkispuskurin päälle oli siinä nimittäin popniiteillä leivottu jonkun toisen auton keskeltä katkaistu puskuri (irvistäen ja repsottaen tietenkin). Komeuden kruunasi keskelle pakon sanelemana tehty jatkopala, joka oli peräisin mummomehukanisterista, avot halpaa ja helppoa ! Meidän antituuninki peleistä ja reaktioistamme närkästyneenä tuo arvoisa suomi-latino tumppasi röökinsä asfalttiin ja suditteli tiehensä kun pyyhimme viimeisiä kyyneliä poskiltamme. 

Perille toki päästiin ja nauttimaan Huhtaniemen mökkikylän idyllisestä rauhasta ja heti ihastelemaan toisten harrastajien talven aherruksen tuotoksia. Oli turpoa ja urpoa ja ameriikan vinkkeliäkin töllisteltävänä. Pimeän tultua tulivat vielä Savon pojat transporterilla varmistamaan huollon toimivuuden. Sitkeitä sällejä kun halusivat väen väkisin nukkuakin autossaan vaikka mökeissä oli tilaa.

 

Lauantai alkoi, innokkaimmat säntäsivät radalle jo kukonlaulun aikaan ja Toni kertoikin unen olleen vähissä kun polte radalle oli niin kova. Toisten jo ajaessa kovaa kyytiä pääsin minäkin kippaamaan kilpurini Kemoran asfaltille. Luonnollisesti siitä alkoi sitten kova rakentelu ja säätö, eihän kilpa-autolla ajeta vaan se tuodaan varikolle rakennettavaksi. Näin kokeneet kilpa-autoiluasiantuntijat sanoivat homman aina tapahtuvan. Pakkohan sitä oli sitten noudattaa ja vöitten asentoa ja muuta rensseliä ja pykälää asenneltiin pitkään.  

Sällien into kiertää rataa oli huima ja ajovuoroista kilvettömien ja kilvellisten välillä käytiin vääntöä. Sopu saatiin 15 minuutin vuoroin ja päivän mittaan saattoi varikkoväki seurailla erinäisten siviili ajoneuwojen ja kilpa/kilpaharjoittelulaitteiden etenemistä radalla. Tonin Kadett C turbo liikkui huimasti ja kyydissäolijoilla (ainakin minulla) oli vellit lähellä pääsuoran päässä kun kadetti-raukan mittariston asteikko oli juuri kohdannut ylittäjänsä ja silti vehje pysähtyi nätisti. Kumma kuinka Omegassa huonosti toimivat jarrut voivat pysäyttää vanhemman rassin niin tehokkaasti. Kilvettömien ajovuorolla vauhtia piti Tommin askeettinen Kadett C ja siihenkin lopulta taidettiin löytää camberi-arvot hehtaarilleen. Oma Monzani saatiin viimein myös liikkeelle ja sain ensimmäistä kertaa ajettua melkoisen vääntämisen tuloksena rakennettua kilpuriani tositoimissa. Kerkesin 4 kierrosta nauttia tuota onnea ja autuutta möhkökutosen laulua kuunnellessa ja vempaimen toimivuutta testaillessa. Sitten tuli ajettua varikolle takaiskareiden säätöä varten. Olihan vehje jostain syystä hieman turhan yliohjaavan ja hakevan tuntuinen. Siinä ropatessa totuus sitten paljastui, takapyörän laakeri oli löysällä ja kiivas varikkorassaaminenkaan ei sitä saattanut toimintakuntoon. Eikun kilpuri vaan lavalle ja muiden menoa seuraamaan ja kyytiin !

 

Pärinä päättyy aikanaan ja niin tälläkin kertaa. Illaksi siirryimme takaisin mökkikylään saunomaan, grillailemaan ja tulevia metkuja suunnittelemaan. Opelimaailmaa tuli parannettua ja uusia ideoita löydettyä. Pellinalusia nuuskittiin vielä kerran ja sunnuntaina karavaani otti suunnan takaisin kotia kohti. Seuraavana vuonna uudestaan, paremmin eväin ja uusin kujein !

Paluu